2018-12-09    
Név:
Jelszó:
  
Regisztráció
Fórumaink
Olvasói levelek (5)
Kiadja:
Magyar Jazzkutatási Társaság
1023 Budapest, Lukács utca 4.
Főszerkesztő:
Simon Géza Gábor
06-30/736-3358

Alapítva: 1995. január

2011 mérleg és közhasznúsági jelentés:
2011_merleg_khjel.pdf

A Magyar Jazzkutatási Társaság a jogszabály adta lehetőségekkel élő támogatói jövedelemadójuk egy százalékát utaltatták át egyszámlánkra. Az összeget jelen kiadvány költségeihez használtuk fel. Köszönetet mondunk mindazoknak, akik bennünket és ezzel lapunkat támogatásra érdemesítették.

2000-00-00 • Henri Broms (Nykypäivä-lehti)
Géza Gábor Simon: Vanhan jazzin harrastajia Kalapacs kadulla
Jazz on tehnyt pitkän taipaleen halveksitusta musiikista harvojen herkuksi. Jazzin soittajat ovat usein nykyään jazzin professoreita ja kuuntelijat ovat tuhansia levyjä omistavia kerääjiä. Vanha jazz kiinnostaa sitä enemmän mitä enemmän uusi jazz muuttuu kokeelliseksi ja rytmiköyhäksi konserttisalien musiikiksi.

Amerikkalainen Mike Zwerin on mm Herald Tribunen Internationalen kolumnistina tehnyt tunnetuksi vanhaa eurooppalaista jazzia, sanoen että se oli sota-aikana vastarinnan ja läntisen ideologian eräs vahvoista muodoista Euroopassa. Muistan hyvin, että se oli Suomenkin kouluissa – usein käytännössä raivoisasti vastustettua ja jopa kiellettyä musiikkia.

Olen ollut viime vuosina kiinnostunut eurooppalaisesta vanhasta jazzista ja luen mielelläni Boris Vianin verrattomia jazzesseitä 40-luvulta – maailman parhaita jazz esseitä ! Vaivalla olen myös kerännyt Vianin harvoja äänityksiä. Levykauppiaat sanovat että 40-luvun asiat ovat niin mielettömän vanhoja – No niin, itsekin soittelin kaukaisella 40-luvulla ja totean olevani siis täysi anakronismi.

Olin varma että olen ainoa Suomessa, joka on kiinnostunut unkarilaisesta jazzista, mutta hämmästykseni oli suuri kun huomasin, että Jazz-Rytmi-lehdessä oli artikkeli jazzkriitikko Géza Simonista, joka on jazz-tietäjä ja siis eräänlainen Unkarin Paavo Einiö. (kääntäjälle: Paavo Einiö on Suomen tunnetuin jazzkriitikko). Kuopiossa jopa on unkarilaisen jazzin erikoistuntija, levykeräilijä Pauli Hallman, jolla on tuhansia levyjä, niiden joukossa huomattava kokoelma unkarilaisia vanhoja ”savikakkuja” (eli 78 kierroksen levyjä). Sain sitten Hallmanilta Géza Gábor Simonin osoitteen.

Kun unkarilainen jazzaaja Attila Zoller kuoli viime vuonna, niin jopa saksalainen Spiegel noteerasi hänet artikkelillaan! Seuraava kerran kun olin Budapestissa liikematkalla menin kuopiolaisen Hallmanin antamaan osoitteeseen Kalapacs utcalla, Budapestin perukoille, puutteellissesti valaistuille kaduille. Isäntä oli jenkkityylinen vaikka harmaapäinen, erittäin huumorintajuinen, sellainen joka vitsailee koko ajan, solakka mies, joka alkoi heti kysellä mitä tiesin unkarilaisesta jazzista. Hänen asenteensa muuttui kunnioittavammaksi kun sanoin että kaikki puhuvat Bartókista, mutta kuka muistaa Unkarin suurta jazzpianistia Lulu Solmossyä 30-luvulta. Simon kysyi mitä olin kuullut Solymossyltä ja pian olimme korviamme myöten unkarilasien ja ruotsalaisen jazzin 30-luvussa. Puhuimme jokaisesta merkittävästä unkarilaisesta jazzin soittajasta 30-luvulta, ja näytti siltä, että tunsin nuo nimet. Hulluja on monenlaisia, vaikkei Simon pitänyt asiaa lainkaan hulluna ! Meitä suurella tietämyksellä varustettuja jazzhulluja tuntuu olevan vähän joka puolella. Se on jazzin nykytilanne – vain harmaaparrat tietäjät tuntevat noita kaukaisia aikoja.

Puhuimme sota-ajan ruotsalaisista orkesterijohtajista. Mainitsin että Arne Domnerus on muuttunut niin ikäväksi sen jälkeen kun on alkanut soitta pelkkiä kansanlauluja.

Géza Simonin asunto oli myös omaa luokkaansa. Se oli kaksio, tuo toinen huone oli varastohuone, jossa täytyi kulkea sivuittain, kaikki hyllyt oivat täynnä jazzlevyjä ja vanhoja Down Beatin, Le jazz hotin ja vaikka minkämaalaisten lehtien numeroita. Työtilan puolella huonetta hallitsi levykasojen keskellä outoa valoa loistava ikonostaasi, isokokoinen pc printtereineen. Kapea sohva lienee ollut sänky. Kävi ilmi että isäntä kirjoitti kymmeneen eurooppalaiseen jazz-lehteen.

Vain yksi tuollainen mies mahtuu kuhunkin maahan – ajattelin, vaikka Simonin vertaisia tietäjiä on harvassa maassa. Iloisen kommunikoimisen kykynsä ja huumorinsa ansiosta Simon oli pystynyt luomaan jazzkriitikon uran maassa, jossa jazz oli pitkään kielletty ja esiintymislupia oli vaikea saada. Puhuimme ranskalaisesta jazzista ja Simon veti esiin Pathén Ranskan jazzin historiaa käsittelevän levysarjan – jota olen turhaan metsästänyt Ranskassa!

Eräänlainen hullun stigma vaivaa vanhenevaa jazzmiestä – vai olenko vainoharhainen? Jos olisi balettihullu olisi se jotenkin kultivoidumpaa, mutta että tietää tuhansia jazznimiä – se on omituista. Schopenhauer sanoi että musiikin paradoksaalinen hyöty on siitä, että se on täysin tarpeetonta eikä sitä voida käyttää mihinkään.

Kun täristelin Budapestin katuja Lada-taksissa ajattelin, että vanha jazz musiikki on vielä kaksin verroin jalompaa kuin Schopenhauerin tarkoittama Beethoven, - vanha unkarilaisesta jazzista tietäminen on vielä pari astetta taloudellisesti hyödyttömämpää.


kapcsolódó írások: